Home Blog

Vanhan puhelimen akun kierrätys

0

Matkapuhelimien ihmisten ja ympäristökustannusten alenemisesta – suunnitellusta vanhentumisesta konfliktimineraaleihin.

Älypuhelimet ovat pieniä harvinaisten metallien aarteita, jotka voidaan ottaa talteen ja käyttää uudelleen. On arvioitu, että miljoonalla puhelimella voidaan toimittaa lähes 16 tonnia kuparia, 350 kg hopeaa, 34 kg kultaa ja 15 kg palladiumia . Näiden metallien kierrätys ja talteenotto voi vähentää merkittävästi kaivostarvetta, mikä tarkoittaa vähemmän kuormitusta sekä maapallolla että kaivoksissa työskenteleville (usein hyödynnetyille) ihmisille ympäri maailmaa.

Matkapuhelimet ja lisävarusteet sisältävät myös suuria pitoisuuksia myrkyllisiä raskasmetalleja ja kemikaaleja, kuten arseenia, kadmiumia, lyijyä, elohopeaa, mangaania ja sinkkiä. Jos näitä aineita ei hävitetä asianmukaisesti, ne päätyvät kaatopaikoille, joissa ympäristönsuojelijat varoittavat, että ne voivat vuotaa vesistöihin ja öljyyn. Kun kuluttajat myyvät puhelimia epäviralliselle elektroniikkaromulle , heidät usein irrotetaan hakemaan arvokkaita metalleja sääntelemättömissä ja vaarallisissa olosuhteissa. Nämä metallit ja kemikaalit on yhdistetty erilaisiin sairauksiin, mukaan lukien lisääntymis- ja kehitysongelmat. Nykypäivän haasteena on löytää, kuinka hyödyntää nämä mineraalit ja materiaalit taloudellisesti, turvallisesti ja tavalla, joka vähentää jätettä ja auttaa ympäristöä.

Myy tai kierrätä vanha puhelin

Se, että et enää halua nykyistä laitettasi, ei tarkoita, että joku muu ei ehkä halua sitä. Ystävien keskuudessa kannattaa kysyä, onko joku tuntemastasi kiinnostunut vanhan luurin hankkimisesta. Tai katsokaa Internetissä ihmisiä alueellasi, jotka saattavat olla kiinnostuneita. Käytettyjen matkapuhelinten kysyntä verkkomarkkinoilla, kuten eBay , Craigslist ja Gumtree, on valtava, joten voit saada pienen taloudellisen hyödyn vetämällä vanhan luurin pois kaapista ja myymällä sitä edelleen. Tai jos tunnet anteliaisuuden, miten olisi lahjoittaa se alueesi Freecycle-verkostolle?

Toisinaan yritykset tekevät yhteistyötä kansalaisjärjestöjen tai hyväntekeväisyysjärjestöjen kanssa ja luovat matkapuhelinasemia ja pyytävät ihmisiä lahjoittamaan ei-toivotut puhelimensa, joka sitten annetaan ihmisille, joilla muuten ei ehkä ole keinoja hankkia sitä, joten pidä silmällä näitä alueellasi.

Voit aina lahjoittaa matkapuhelimesi Oxfamille – joko yhdessä myymälöistään tai yhteistyössä Fonebankin kanssa – ja he sitoutuvat muuttamaan sen arvon käteiseksi tärkeiden tarvikkeiden ostamiseksi. Pakolaispuhelimet on loistava suomalainen kampanja, joka kerää ei-toivottuja puhelimia, latureita ja SIM-kortteja sis. puhelinliittymä pakolaisille, joiden älypuhelimet (eli heidän elämänsä linjat ja tapa pitää yhteyttä kotona oleviin rakkaisiin) on kadonnut, varastettu tai vahingoittunut heidän pakolaisillaan. matkoja. Ja rintasyöpää vastaan matkapuhelimesi kierrätys tukee rintasyövän hakua.

Naisten ja kodittomien turvakodit sekä pakolaiskeskukset hyväksyvät usein käytetyt puhelimet asiakkailleen – kannattaa kysyä lähialueeltasi, tarvitsevatko he lahjoituksia juuri nyt.

Akkujen kierrätys toimii hyvin – entä tulevaisuudessa?

0
Akkujen kierrätys

Mitä on otettava huomioon rakennettaessa kuluttajaystävällistä ja turvallista paristojen kierrätysjärjestelmää? Battery Recycling Pb: n toimitusjohtaja Lauri Nylander sanoo blogiviestissään. Hyvin toteutettu kierrätys säästää luontoa. Kierrätetyt raaka-aineet vähentävät neitsytraaka-aineiden käyttöä ja tasoittavat siten raaka-ainetasetta.

Hyvä esimerkki on perinteinen lyijyakku. Lähes 90% kierrätettävästä lyijyakusta voidaan kierrättää. Lyijy ja muovi kulkevat esimerkiksi uusien paristojen valmistukseen ja akkuhappo neutraloidaan vedeksi ja suoloiksi. Lyijyakuille on vakiintunut valtakunnallinen vastaanottoverkko.

Lyijyakkujen ohella on tulossa uutta tekniikkaa – miten kierrätys toimii tulevaisuudessa? Kun uuden tyyppisiä akkuja tulee markkinoille, tämä on otettava huomioon myös paristojen keräys- ja kierrätysvaiheessa. Nykyiset kierrätysjärjestelmät eivät ole automaattisesti sopivia uusille akkutyypeille, esimerkiksi kierrätysturvallisuuden ja käytännöllisyyden kannalta.

Kuluttajan kannalta kierrätyksellä on kolme tärkeää seikkaa:

Mistä voin viedä akun, joka voidaan poistaa?
Mitä akulle tapahtuu kierrätyksen aikana?
Mitä lysti maksaa?

Kun kuluttajakäyttöön tarkoitettujen suurten litiumparistojen keräyspisteitä määritetään, on pidettävä mielessä, että vastaanottopisteiden henkilöstöllä on riittävät taidot hävitettävän akun kunnon määrittämiseksi: huonojen paristojen käsittelyyn ja kuljettamiseen liittyy riskejä kunto. Lainsäädännöstä perittyjen kuljetusmääräysten noudattaminen edellyttää myös yli 0,5 kg painavien litiumparistojen kunnon arviointia.

Siksi olisi suositeltavaa, että litiumparistojen palautuspisteet ovat paristojen tuntevien maahantuojien pisteitä ja heidän sopimuksensa mukaisia ​​huoltopisteitä. Tällainen malli mahdollistaisi kuittaamisen turvallisesti ja tässä vaiheessa verkon ollessa suhteessa melko maltillisiin tuottoasteisiin.

Litiumparistojen kierrättämistä ei ole vielä saatu päätökseen, se on tarpeeksi. Kuluttajat ovat yhä kiinnostuneempia siitä, mitä akulle tapahtuu kierrätyksen aikana. Lyijyakkujen osalta vastaus oli hiukan korkeampi, mutta entä litiumparistot?

Kierrätetyillä raaka-aineilla on avainasemassa tuotteiden valmistuksessa. Joten on huolestuttavaa, jos kierrätys ja materiaalien hyödyntäminen eivät toimi tehokkaasti – sillä on kauaskantoisia vaikutuksia.

Joten mitä lysti maksaa?

Kuluttajan ei tarvitse maksaa mitään vietäessä romuaineita, kuten pakkauksia, paperia, renkaita, ajoneuvoja, paristoja ja akkuja sekä sähkölaitteita keräyspisteisiin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että lysti olisi vapaa. Mitä tehokkaammin tuotteiden kierrätys on järjestetty ja kierrätettävät raaka-aineet hyödynnetään, sitä suurempi vaikutus sillä on lopulta tuotteen hintaan!

Kuluttajilla on vastuu: toimittaa käytöstä poistettuja tuotteitaan kierrätykseen. Toisaalta tuottajilla on vastuu siitä, että kierrätys toimii tehokkaasti ja että kuluttajat ovat hyvin tietoisia keräyspisteistä ja kierrätyksestä yleensä. Tulevaisuuden ekosysteemi tarjoaa hyvän alustan.

Akkujen ja paristojen tuottajavastuu Suomessa

0
akut

Tämän kertaisessa blogikirjoituksessa käsitellään suomalaisen tuottajavastuujärjestelmän etuja ja haasteita akkujen ja paristojen näkökulmasta. Asiantuntijoina toimivat Mervi Sivula Pirkanmaan ELY-keskuksesta sekä Arto Silvennoinen Suomen Autokierrätyksestä.

Mitä suomalainen tuottajavastuujärjestelmä pitää sisällään?

Mervi avaa tuottajavastuun ydintä seuraavasti: Akkuja ja paristoja tai niitä sisältäviä laitteita maahantuovalla tai valmistavalla yrityksellä on jätelakiin perustuva velvollisuus hoitaa akun ja pariston jätehuolto. Kuluttajalle tämä näkyy mahdollisuutena palauttaa akku tai paristo helposti ja ilmaiseksi kierrätykseen. Yrityksille tuottajavastuu taas tarkoittaa velvollisuutta järjestää valtakunnallisesti ja riittävän kattavasti akkujen keräys ja kierrätys kustannuksellaan sekä tiedottaa akkujen käyttäjille tästä järjestelmästä.

Koska tämän kokonaisuuden järjestäminen on aika suuri haaste yksittäiselle tuottajalle, on vaivattomampi vaihtoehto liittyä tuottajayhteisöön, joka hoitaa nämä velvoitteet yksittäisten jäsentensä puolesta. Tuottajavastuu on toteutettu tuottajayhteisön avulla esimerkiksi kannettavien akkujen ja paristojen osalta ja lyijyakkujen osalta.

Mervi kertoo, että suomalainen erikoisuus ja ylpeyden aihe tuottajavastuujärjestelmässä on täysi tuottajavastuu: tuottajien vastuu ja yhtä lailla oikeus koskevat koko ketjua keräyksestä ja jätehuoltoon. Tuottajilla on siis ketjun loppupäässä oikeus materiaaliin, jonka ovat itse saattaneet markkinoille ja jonka tuottajavastuujärjestelmän kustannuksista ovat vastanneet. Joissakin muissa Euroopan maissa tuottajavastuu saattaa kattaa vain käsittelyn ja kierrätyksen, ja esimerkiksi kunnat vastaavat keräyksestä. Välillä tällaista järjestelmää käytetään hyväksi siten, että kerääjä pitää itsellään arvokkaimman materiaalin ja tuottajavastuujärjestelmän toimijoille jää vähäarvoisin materiaali.

Mitä haasteita tuottajavastuujärjestelmässämme on?

Sekä Mervi että Arto nostavat suurimmaksi tuottajavastuujärjestelmän haasteeksi sen, ettei olemassa oleva järjestelmä kata kaikkia markkinoilla olevia akkutyyppejä, kuten eri kokoisia litiumpohjaisia teollisuusakkuja. Autojen ajovoima-akuille kierrätysjärjestelmää ollaan tosin parhaillaan rakentamassa ja suurille, energian varastointiin tarkoitetuille akuille on myös kaavailtu tuottajavastuujärjestelmää. Kuluttajan näkökulmasta teollisuusakkujen tuottajavastuu poikkeaa kannettaviin akkuihin nähden: teollisuusakkujen jakelijoilla ei ole velvollisuutta ottaa myymiään akkuja vastaan. Heiltä voi ja kannattaa kuitenkin kysyä neuvoa, mihin akun voi palauttaa. Lisäksi muutamat tuottajarekisteriin hyväksytyt sähköpyörien maahantuojat ovat voineet tehdä myyntipaikkojen kanssa vapaaehtoisen sopimuksen akkujen vastaanotosta.

Myös pienempien teollisuusakkujen tuottajavastuun järjestämiseksi on jo esitetty erilaisia vaihtoehtoja. Suurimmiksi haasteiksi nousevat yleensä keräysverkoston riittävä laajuus – kattavasti koko Suomessa – sekä toisaalta mahdollisuus toteuttaa järjestelmä sekä tämän hetkisen lainsäädännön mukaisesti, että tuottajien näkökulmasta kohtuullisella vaivalla ja kustannuksilla. Myös turvallisuuskysymykset on aina huomioitava keräyksen järjestämisessä, mikä vaikuttaa mahdollisiin toteutusvaihtoehtoihin. Vielä ei ole myöhäistä luoda kaivattua, toimivaa järjestelmää, sillä suurin osa maastamme löytyvistä pienteollisuusakuista on vielä elinkaarensa alkupäässä.

Mervi lisää vielä, että vaikka EU:n vuodesta 2008 asettamat kierrätystavoitteet on tähän saakka tavoitettu Suomessa hyvin, uusien akkutyyppien markkinoille tulo voi hankaloittaa tilannetta. Olemassa olevilla kierrätysteknologioilla ei automaattisesti saada otettua talteen materiaaleja uudenlaisista akkutyypeistä. Arto täydentää, että jo pienteollisuusakkujen keräyspilotissa huomattiin akkujen luotettavan tunnistamisen olevan haastavaa!

Toinen asia, joka tulevaisuudessa huolestuttaakin, on kiristyvien jätemääräysten täyttäminen. Viranomaisen näkökulmasta kiristyvillä tavoitteilla halutaan vähentää yhteiskunnan toiminnan ympäristö- ja terveyshaittoja. Toisaalta tuottajavastuun toteuttaja toivoisi, että uusien tavoitteiden asettamisesta ja niiden vaikutuksista käytännössä keskusteltaisiin riittävän ajoissa.

Vaikka oma tuottajavastuusysteemimme on hyvä, olemme luonnollisesti monessa suhteessa riippuvaisia myös muista maista. Vuorovaikutussuhteet ovat sekä myönteisiä että kielteisiä. Pystymme hyödyntämään muualta löytyvää kierrätysteknologiaa ja liiketoimintaa – esimerkiksi lyijyakkujen osalta lyijysulattoja Ruotsissa ja Virossa. Toisaalta meiltä kulkeutuu akkuja myös laittomasti muihin maihin. Vaikka useat viranomaiset valvovat rajan ylittävää liikennettä, kaikkia kuljetuksia ei ymmärrettävästi voida tarkistaa. Mervi toteaa, että niin kauan kuin käytetyt akut kulkevat virallista reittiä ja toimitaan ympäristöluokitettujen yritysten kanssa, voidaan aika hyvin luottaa siihen, että ympäristö- ja sosiaaliset kysymykset huomioidaan toiminnassa.

Uudet Suomeen saapuvat akut taas on otettava vastaan ’sellaisena kuin ne ovat’: emme pysty vaikuttamaan muualla tehtyjen akkujen kierrätettävyyteen. Esimerkiksi erilaisten akkutyyppien sisältämien materiaalien arvo vaikuttaa kierrätyksen kustannuksiin ja kannattavuuteen – toisaalta tuottajavastuun järjestämisen kustannukset jaetaan tasan jäsenien kesken. Vaikka tuottajavastuu väistämättä näkyy Suomesta ostettujen tuotteiden hinnassa, sen osuus esimerkiksi kannettavien akkujen hinnassa on vain muutamia senttejä. Lisäksi tuottajavastuujärjestelmä on toistaiseksi käsitellyt myös ulkomaalaisilta etämyyjiltä – eli esimerkiksi kansainvälisestä verkkokaupasta – ostetut akut, vaikka ne eivät kuulukaan tuottajavastuun piiriin. Kun kuluttaja ostaa akun Suomesta, varmistaa hän samalla sen asianmukaisen loppukäsittelyn.

Tietävätkö kuluttajat ja tuottajat riittävästi tuottajavastuusta?

Arton mukaan tuottajavastuusta tiedotetaan kuluttajille paljon. Haasteena onkin tavoittaa kuluttaja juuri sillä hetkellä, kun käytetty akku on kuluttajan ’kädessä’ ja tämä tarvitsisi tietoa palautusmahdollisuuksista. Toisaalta kuluttajille voisi Arton ja Mervin mukaan avata enemmänkin tuottajavastuun taustaa: miten sen toteuttamisen riskit ja vastuut ratkaistaan järjestelmän taustalla ja millaisia oikeudenmukaisuuskysymyksiä asiaan liittyy.

Arton mukaan yhä useammat yritykset pitävät tuottajavastuun hoitamista kunnia-asiana: keräys- ja kierrätysjärjestelmän vastuullinen hoitaminen nähdään osaksi hyvää yrityskuvaa. Toisaalta uusia yrityksiä perustettaessa tuottajavastuuasiat eivät välttämättä ole ensimmäisenä hoidettavien asioiden listalla. Mervin mukaan tietoa onkin pyritty lisäämään mm. tekemällä yhteistyötä uusien yritysten perustamisessa tukevien yritysneuvojien kanssa.

Mervin mukaan myös lainsäädäntöä olisi tärkeä ajantasaistaa vastaamaan kansainvälisen verkkokaupan nopeaa lisääntymistä. Arto vahvistaa, että ns. omaan tuontiin liittyvät ongelmat on kyllä tiedostettu ja asiasta keskustellaan paljon, mutta konkreettisia ehdotuksia tilanteen parantamiseksi ei toistaiseksi ole tehty.

Mitä tavallinen kuluttaja voi sitten tehdä akkujen keräyksen ja kierrätyksen onnistumiseksi?
Kierratys.info-sivustolle on koottu kaikki valtakunnalliset jätteiden vastaanottopisteet. Myös akkujen ja paristojen keräyspaikat voi tarkistaa sivustolta. Kauppojen keräyspisteitä akuille ja paristoille löytyy Suomesta noin 14 000 kappaletta. Niihin voi palauttaa käsin kannettavissa olevat paristot ja pienakut. Suuremmille akuille, kuten lyijyakuille vastaanottopaikkoja on 1 400 kappaletta. Kannettavia paristoja ja akkuja sekä lyijyakkuja on siis suhteellisen helppo palauttaa kierrätettäväksi. Jos akun oikea palautuspaikka mietityttää, kannattaa kysyä tuotteen myyjältä tai maahantuojalta neuvoa. Turvattomin vaihtoehto on säilyttää vanhaa, kenties viallista akkua kotona.

Mitä eroa on akulla ja akulla?

0
akku

 

Paristot ovat välttämättömiä teollisuudessa sekä kotitalouksissa. Mutta mikä on akku? Tässä on lyhyt kuvaus yhdestä tärkeimmistä energiantoimittajista. Paristoista on tullut olennainen osa korkean teknologian yhteiskuntamme. Kemiallisilla prosesseilla saadaan riittävästi energiaa.

Mitä eroa on akulla ja akulla?

Termiä “akku” käytetään sekä energian varastoinnin yleisenä terminä että termina “kertakäyttöinen energian varastointi” (ensisijainen akku). Käytetäänkö laitteessa sitä, onko ladattava pääakku (esim. Pitkäaikainen käyttö kellot) tai akku (esim. Älypuhelimissa).

akku

Missä paristoja ja akkuja käytetään?

Käytännössä erotetaan kaksi erityyppistä energian varastointityyppiä: primaari- ja paristot. Pääakut voidaan purkaa vain kerran, eikä niitä voi ladata jälkikäteen. Toissijaiset paristot, joita yleisesti kutsutaan akuiksi, ovat ladattavia.

Soveltamisessa se erotetaan laiteakkuista, käynnistysakkuista ja teollisuusparistoista. Kannettavia akkuja käytetään pääasiassa rannekellossa, älypuhelimissa, kannettavissa tietokoneissa tai taskulampuissa, mutta käynnistysakkuja käytetään pääasiassa autoissa. Teollisuusakut asennetaan kiinteisiin sovelluksiin, kuten keskeytymättömiin virtalähteisiin, matkapuhelinten tukiasemiin tai trukkeihin.

Mikä on akku ja miten se toimii?

Akku on sähkökemiallinen energian varastointi. Se koostuu yleensä sähkökemiallisten kennojen, ns. Galvaanisten kennojen, yhdistelmästä. Nämä solut sisältävät kaksi elektrodia, jotka on erotettu ioneja johtavalla, nestemäisellä tai kiinteällä elektrolyytillä. Ne koostuvat erilaisista materiaaleista (esim. Litium, alkalimangaani, lyijy). Käytetystä kemiallisesta järjestelmästä riippuen akkujärjestelmillä on erilaiset jännitetasot ja energiatiheydet. Elektrodien materiaali määrittää, kuinka suuri nimellisjännite on. Varastoitava energia riippuu akussa käytetyn materiaalin luonteesta ja määrästä. Purkauksen aikana kemiallisessa muodossa varastoitu energia muunnetaan sähköenergiaksi sähkökemiallisen reaktion avulla ja sähkövirta.

Mikä on solu?

Kenno on akun perustoiminnallinen yksikkö, joka koostuu elektrodien yhdistämisestä aktiivisilla aineilla, elektrolyytteillä, säiliöillä, liitoksilla ja yleensä erottimilla. Kennon kapasiteetti johtuu elektrodien koosta tai painosta, sisäisestä rakenteesta ja materiaalien yhdistelmästä.

solu

Mikä on akunhallintajärjestelmä?

Akunhallintajärjestelmä on elektroninen piiri, joka mahdollistaa akun toiminnan kunnolla ja seuraa sen ominaisuuksia, kuten akun yksittäisten kennojen jännitteet, kuormitettavien kennojen jännitteet ja sisäinen vastus. Turvallisuuteen liittyvät tapahtumat, kuten ylilataus, syvä purkaus, korkeat lämpötilat, oikosulut jne., Myös havaitaan ja estetään käytön aikana.

Litium-ioni-akkujen kierrätys sähköajoneuvoista

0
litium-ioni-

LIB: ien sosiaaliset ja ympäristövaikutukset

Jos tarkastellaan kahta päätuotannon päätapaa, vie 250 tonnia mineraalimalmista spodumeenia7,8, kun louhitaan, tai 750 tonnia mineraalirikkaista suolavettä7,8, jotta saadaan yksi tonni litiumia. Suurten raaka-aineiden käsittely voi johtaa merkittäviin ympäristövaikutuksiin9. Esimerkiksi suolavedessä tapahtuva tuotanto edellyttää reikien poraamista suolatasoon ja mineraalirikkaan liuoksen pumppaamista pinnalle. Tämä kaivostoiminta kuitenkin kuluttaa vesitasot. Chilen Salar de Atacamassa, tärkeässä litiumintuotantokeskuksessa, kaivostoiminta kuluttaa 65% alueen vedestä9. Tämä vaikuttaa alueen viljelijöihin, joiden on sitten tuotava vettä muilta alueilta. Tällä tavalla valmistetun litiumin prosessoinnista aiheutuvat veden vaatimukset ovat huomattavat: tonni litiumia vaatii uutettaessa 1 900 tonnia vettä, joka haihdutetaan 9.

vaikutukset

Paristojen arviointi ja purkaminen

Jätehuoltohierarkia pitää uudelleenkäyttöä parempana kuin kierrätystä (kuva 1). Koska valmistetuissa LIB: issä on huomattavaa arvoa, on ehdotettu, että niiden käyttöä tulisi hajauttaa sovellushierarkian avulla materiaalien käytön ja elinkaarivaikutusten optimoimiseksi2. Sijoitetun energian yli varastoitu energia (ESOI) – akun valmistukseen käytettävän energian ja sen energian, jonka se varastoi koko käyttöiän ajan, välinen suhde on metri, jota käytetään vertailemaan erilaisten energian varastointitekniikoiden tehokkuutta. ESOI-luvut paranevat selvästi, jos romuajoneuvojen akkuja voidaan käyttää sellaiseen käyttötarkoitukseen, jonka akun suorituskyky on vähemmän kriittinen.

Akun, moduulien ja kennojen diagnostiikka

Paristojen uudelleen asettaminen – pakkausten, moduulien ja kennojen uudelleenkäyttö muihin sovelluksiin, kuten latausasemiin ja paikalliseen energian varastointiin – vaatii molemman terveydentilan tarkan arvioinnin, jotta voidaan luokitella, sopivatko paristot parhaiten uudelleenkäyttöön (ja jos on, , joiden sovelluksia varten), uudelleenvalmistus tai kierrätys sekä lataustila turvallisuussyistä joissain kierrätysprosesseissa. Paristojen suuren läpäisykyvyn ja yhdyskäytävän testaamiseksi mittakaavassa optimaalinen lähestymistapa sisältää in situ -tekniikoita käytössä olevien solujen tarkkailemiseksi, jotta voidaan ennakkovaroittaa mahdollisesta solujen vaihdosta, ja moduulien tai pakettien kunnostamiseen sen sijaan, että täydellistä uudelleenjärjestelyä matalassa tilassa terveydestä muutaman viallisen solun takia.

Pakkauksen ja moduulin purkamisen haasteet

moduulit

Eri ajoneuvojen valmistajat ovat omaksuneet erilaisia ​​lähestymistapoja ajoneuvojensa virran saamiseksi, ja markkinoilla olevilla sähköajoneuvoilla on laaja valikoima erilaisia ​​fyysisiä kokoonpanoja, kennotyyppejä ja kennokemioita. Tämä on haaste akkujen kierrättämiselle. Kuvio 2 kuvaa yksityiskohdat kolmesta erityyppisestä parisolujen suunnittelusta ja niiden vastaavista pakkauksista markkinoilla olevista sähköajoneuvoista mallivuodesta 2014 alkaen. Voidaan nähdä, että kolmella ajoneuvolla on hyvin erilaisia ​​fyysisiä kokoonpanoja, jotka vaativat erilaisia ​​lähestymistapoja purkamiseen, erityisesti automaation suhteen.

Nivalan AkkuSer kierrättää akut – mutta miten?

0
kierrättää akut

Suomessa kuluttajat voivat palauttaa käytetyt kannettavat akut suomalaisen tuottajaorganisaation Recserin toimittamiin punaisiin pahvilaatikoihin. Nämä punaiset laatikot löytyvät kaupoista ja paristoja myyvistä yrityksistä. Mutta oletko koskaan miettinyt, mitä tapahtuu akkuille sen jälkeen, kun olet pudottanut ne laatikkoon. AkkuSerin projektiinsinööri Jukka Kumpusalo kertoo sinulle blogin tekstissä.

Suomalaisen tuottajaorganisaation keräämät kannettavat paristot toimitetaan AkkuSerin tehtaalle Nivalaan. Kierrätettävää materiaalia virtaa AkkuSerin tehtaalle ympäri vuoden. Ensin paristot punnitaan ja lajitellaan. Lajittelun jälkeen eri akkujakeet ohjataan AkkuSerin omaan kierrätysratkaisuun tai toimitetaan muille kierrättäjille, jotka ovat erikoistuneet tiettyjen akkutyyppien käsittelyyn.

Kierrätysammattilaisemme ovat vastuussa erityyppisten paristojen lajittelusta erillisiin fraktioihin – jokaiselle niistä on sopiva kierrätysratkaisu.

Mitä materiaaleja kerätään ja miten? Puhelimen lataus

AkkuSerillä on kaksi kierrätysratkaisua. Ensimmäistä käytetään pääasiassa kannettavista tietokoneista, matkapuhelimista ja digitaalikameroista peräisin olevien litium-ioni-akkujen (Li-ion) kierrätykseen. Näitä akkuja kutsutaan korkealaatuisiksi koboltti-litium-ioni-paristoiksi ja ne kierrätetään Akun patentoidulla kuivatekniikkamenetelmällä. Tällä tekniikalla tuotetaan kolme erilaista fraktiota: yksi runsaasti kobolttia ja kaksi muuta fraktiota, joissa on runsaasti kuparia ja rautaa. Arvokkain jae on se, joka sisältää kobolttia. Jakeen laatu on lähellä ensisijaista kobolttimalmia, joten se toimitetaan Freeport Cobaltat Kokkolaan puhdistamista varten. Litium-ioni-akkuja hankitaan myös muista maista, esimerkiksi tietyistä Pohjoismaista ja Saksasta.

Toista AkkuSerin kierrätysratkaisua käytetään alkaliparistoihin – niistä kerätty päätuote on ns. Musta massa. Myös rauta on erotettu paristoista. Musta massa toimitetaan edelleen Puolaan sinkin talteenottoa varten.

AkkuSer tekee yhteistyötä myös Tracegrowin kanssa Kärsämäellä: lähitulevaisuudessa Tracegrow erottaa mangaanin ja sinkin mustasta massasta kemiallisessa prosessissa. Talteen otettuja alkuaineita käytetään lannoitteen tuottamiseen, jota voidaan käyttää maataloudessa ympäri maailmaa.

Lisäksi nikkeli-metallihydridiakut (Ni-Mh) kierrätetään alkalisen kierrätysliuoksen kanssa. Nikkeli ja koboltti ovat tärkeimmät talteen otetut metallit.
Osa AkkuSerissa lajitelluista akkutyypeistä, esimerkiksi autoissa käytettävät lyijyakut (Pb), toimitetaan jatkokäsittelyä varten joillekin muille operaattoreille. Myös nikkeli-kadmium-akut (Ni-Cd) ja litium-akut ohjataan AkkuSerin ulkopuolella oleviin erikoistuneisiin prosesseihin.

Tulevat haasteet koboltin tuotannossa

EU: ssa koboltti luokitellaan kriittiseksi raaka-aineeksi. Tulevaisuudessa koboltin tarve kasvaa edelleen. Suurin osa maailmassa tuotetusta koboltista on peräisin Kongon demokraattisesta tasavallasta. Yleensä koboltti on Miningin sivutuote, ei pääkohde.

Auton lataus

Arvioidaan, että kehitteillä olevat sähköajoneuvot käyttäisivät noin 7 kiloa kobolttia akkua kohti (Tesla S-mallissa). Tällä hetkellä koboltintuotanto on noin 100 000 tonnia vuodessa. Se kattaa noin 14 miljoonan auton tarpeen vuodessa. Tämä on melko pieni määrä, kun otetaan huomioon sähköajoneuvojen aiottu yleistäminen. Riittävyys heikkenee entisestään, kun kaikki kannettavat tietokoneet, matkapuhelimet, digitaalikamerat ja muut sovellukset, joissa käytetään Li-ion-akkuja, otetaan huomioon. Litium-ioni-akkujen kiireellinen saattaminen organisoituun keräysjärjestelmään on välttämätöntä, jotta koboltti saataisiin ensin talteen.

Myös yhä enemmän ns. Matalalaatuisia litium-ioniakkuja on tulossa markkinoille. Tämä johtuu koboltin tuotannon haasteista ja akkujen erilaisista ominaisuuksista, joita vaaditaan eri sovelluksissa. Haasteena niiden lisääntyessä on se, kuinka nämä sekoitetut metalli-akut kierrätetään kustannustehokkaasti ja ekologisesti. Onneksi AkkuSerilla on käynnissä kehityshanke näiden haasteiden ratkaisemiseksi.

Akkujen kierrätysprosessi

0
kierrätys

Lähes kaikki paristot voidaan kierrättää, mutta jotkut niistä voidaan helposti kierrättää enemmän kuin toiset. Esimerkiksi lyijyakut ovat 99% kierrätettäviä etenkin lyijyn arvon ja myrkyllisyystason vuoksi. Myös muut akkutyypit, kuten litium-ioni, nikkeli-kadmium (Ni-Cd), nikkeli-sinkki (Ni-Zn), nikkeli-metallihydridi (Ni-MH) ja litium-ioni (Li-ioni), ovat myös kierrätettäviä. Alla olevat ala Aiheet tarjoavat yksityiskohtaisia ​​keskusteluja eri paristojen kierrätykseen käytetyistä mekanismeista ja vaiheista.

Lyijyakut

1.Kytke lyijyakun kierrätys

Lyijyakkujen kierrätykseen kuuluu viisi perusvaihetta:

Keräys:

Paristot kerätään loppusijoitus- ja jätteenkeräyspisteistä ja viedään kierrätyslaitokseen.
Murskaus: Saavuttaessaan kierrätyslaitoksen akku rikkoutuu vasaramyllyssä (kone, joka murskaa akun pieniksi paloiksi).

Lajittelu:

Rikkoutuneet palat viedään altaan läpi, jossa raskasmetallit ja lyijy erotetaan muovista.
Seulonta: Polypropeenikappaleet kauhoitetaan pois ja nesteet seulotaan, jotta jäljelle jää vain lyijy ja raskasmetallit. Polypropeenikappaleet pestään sitten fermentoidaan alavirtaan uusien akkukoteloiden valmistamiseksi.

Vesimetalli- ja pyrometallurgiset prosessit:

Tätä prosessia käytetään arvokkaiden metallien ja mineraalien uuttamiseen malmeista. Se on viimeinen prosessi, jota käytetään akkujen kierrätykseen lyijyn ja muiden raskasmetallien erottamiseksi akun jäännöksistä neljännen vaiheen jälkeen. Hydrometallurgia on uuttoprosessi, jossa vesipitoista kemiaa käytetään prosessissa, jota täydentää pyrometallurgia, joka helpottaa kemiallisia ja fysikaalisia muutoksia lyijyn ja muiden arvokkaiden metallien talteenottamiseksi. Prosessi sisältää kalsinointia, paahtamista, sulatusta ja puhdistamista lyijyn lopputuotteen saamiseksi.

Muovit (polypropeenikappaleet) pestään ja kuivataan, minkä jälkeen ne toimitetaan myöhemmässä vaiheessa tapahtuvaan muovin kierrätykseen, missä ne käsitellään ja käytetään uudelleen uusien akkupesien valmistukseen. Niitä voidaan myydä myös muovituotteiden valmistajille raaka-aineina. Lyijymateriaalit puhdistetaan ja viedään vesimetalli- ja pyrometallurgisissa prosesseissa, joissa ne käyvät läpi kalsinoinnin, paahtamisen ja sulattamisen.

Saatu sula lyijy puhdistetaan sitten vesipitoisella kemiallisella käsittelyllä ja puhdistuksella epäpuhtauksien poistamiseksi. Sitten lopputuotteet kaadetaan valanmuotteihin ja jätetään jäähtymään. Jäähdytyksen jälkeen ne poistetaan muotista ja kuljetetaan paristovalmistajiin, joissa niitä käytetään uudelleen uusien lyijylevyjen ja muiden akkukomponenttien valmistukseen.

Vanha akkuhappo

Vanhaa akkuhappoa käsitellään kahdella tavalla:

Hapon neutralointi teollisilla emäksisillä yhdisteillä, jotka muuttavat hapon vedeksi. Vesi puhdistetaan, käsitellään ja testataan sen varmistamiseksi, että se noudattaa vesistandardeja, minkä jälkeen se pääsee julkiseen viemärijärjestelmään. Se voidaan muuntaa myös natriumsulfaatiksi. Natriumsulfaatti on hajuton valkoinen jauhe, jota käytetään pyykinpesuaineiden, tekstiilien ja lasin valmistukseen. Happo voidaan vaihtoehtoisesti käyttää uusien akkutuotteiden valmistukseen erikoistuneen kierrätysprosessin avulla.

Mitä akuista kierrätetään ja miten?

0
Akut

Kuva: Paristokierrätys

Suomessa kannettavat akut ja paristot saadaan kuluttajilta kierrätyksen piiriin varmastikin jo useimmille tutuksi tulleilla marketeista, ja akkujen myyntipisteistä löytyvillä Suomen tuottajayhteisön Recserin punaisilla keräyslaatikoilla.

Mutta mitä akuille ja paristoille tapahtuu sen jälkeen? Projekti-insinööri Jukka Kumpusalo AkkuSerilta vastaa kysymykseen blogitekstissään.

Suomen tuottajayhteisön akut tuodaan AkkuSerin tehtaalle Nivalaan, jonne kierrätettävää tulee tasaista tahtia ympäri vuoden. Ensin akut ja paristot vastaanotetaan ja punnitaan. Sen jälkeen ne siirretään lajitteluun, josta akut ja paristot etenevät omina lajikkeinaan joko AkkuSerin omaan kierrätysratkaisuun tai muualle jatkokierrätykseen.

Lajittelumme koostuu kierrätysalan ammattilaisista jotka vastaavat siitä, että erilaiset paristot saadaan jaettua omiin lajikkeisiinsa, joille kullekin on oma erillinen käsittelytapansa.

Entä mitä akuista kierrätetään ja miten?

AkkuSerilla on kaksi omaa kierrätysratkaisua, joista toisessa käsitellään litiumioniakkuja (Li-ion). Ne ovat peräisin muun muassa kannettavista tietokoneista, kännyköistä ja digikameroiden akuista. Näitä akkuja kutsutaan korkeakobolttisiksi litiumioniakuiksi.

Litiumioniakut kierrätetään AkkuSerin patentoimalla Dry-Technology-menetelmällä, jonka avulla syntyvät koboltti- ja kuparirikasteet sekä rautalastua. Näistä arvokkain on tuotestatuksellakin oleva kobolttirikaste, joka jatkokäsitellään sellaisenaan Freeport Cobaltilla Kokkolassa. Litiumioniakkua hankitaan AkkuSerille myös erikseen. Niitä tulee muun muassa tietyistä Pohjoismaista sekä Saksasta.

Toisella kierrätyslinjastolla käsitellään alkaliparistoa, josta lopputuotteena saadaan niin sanottua ”mustaa massaa”. Siitä erotellaan rauta, ja jatkokäsittelyssä siitä saadaan talteen sinkki. Tällä hetkellä musta massa menee kierrätettäväksi Puolaan, mutta lähitulevaisuudessa mahdollisesti myös Kärsämäelle Tracegrow:lle. Heidän kemiallisessa prosessissaan alkali mustasta massasta erotellaan sinkin lisäksi myös mangaani ja tehdään näistä lannoitetta maatalouden tarpeisiin ympäri maailman.

Myös nikkelimetallihydridiakut (Ni-Mh) kierrätetään alkalikierrätyslinjastolla, joista tärkeimpinä metalleina saadaan kierrätettyä nikkeli ja koboltti.

Osa akuista lajitellaan erilleen AkkuSerin kierrätysprosessista ja toimitetaan jatkokäsittelyyn toisaalle. Näin tehdään esimerkiksi lyijy- eli enimmäkseen autonakkujen ollessa kyseessä. Myös nikkelikadmium (Ni-Cd) ja muun muassa litium-primääri-akut käsitellään lajittelun jälkeen niihin erikoistuneilla käsittelijöillä.

Tulevaisuuden haasteet – koboltin tuottaminen

Koboltin, joka on luokiteltu EU:ssa kriittiseksi raaka-aineeksi, tarve tulee tulevaisuudessa kasvamaan. Suurin osa maailmassa tuotettavasta koboltista tulee Kongon demokraattisesta tasavallasta, ja useimmiten koboltti ei ole louhinnan pääkohde vaan sitä saadaan sivutuotteena louhinnasta.

On arvioitu, että kehitteillä oleviin sähköautoihin menisi kuhunkin noin seitsemän kiloa kobolttia (Teslan S-malli), vaikka suurin osa sähköauton akusta on muuta materiaalia. Tällä hetkellä maailmalla koboltin kokonaistuotanto on noin 100 000 tonnia. Sillä valmistaisi vuodessa noin 14 miljoonaa autoa, joka on melko vähän sähköautojen yleistymisen vaatimuksia ajatellen ja tätä määrää vähentää muun muassa kannettavien tietokoneiden sekä kännyköiden litiumioniakkujen kobolttitarpeet.

On erittäin tärkeää, että käytetyt litiumioniakut saadaan keräykseen ja sitä kautta kierrätettyä, jotta niiden sisältämä koboltti saadaan uusiokäyttöön. Johtuen koboltin tuotantohaasteista, akkukokojen kasvamisesta ja akkutyyppien erilaisista vaatimuksista ovat monet nykyään markkinoille tulevista litiumioniakuista niin sanottuja ”vähäkobolttisia litiumioniakkuja”, joiden haasteena on niissä olevien monien eri raaka-aineiden kierrätys.

Näiden kohdalla siis mietitään, miten niin sanotuista ”mixed metal” -akuista saataisiin kustannustehokkaasti ja ekologisesti kierrätettyä eri raaka-aineet tulevaisuudessa. Tähän AkkuSerilla on onneksi jo käynnissä tuotekehitysprojekti.

Jukka Kumpusalo

Jukka Kumpusalo työskentelee AkkuSerilla projekti-insinöörinä ja hänen työtehtäviinsä kuuluu AkkuSerin akkukierrätykseen liittyvien kehitysprojektien koordinointi sekä suunnittelu.

jankohtaista hankkeessa

0
Akku

Tulevaisuuden akkuekosysteemi –hankkeen ensimmäinen työpaja

Lisää paristojen virtaa kiertotalousratkaisuilla

Työpajatyöskentelyn pohjustukseksi on luvassa mielenkiintoisia esityksiä:

Akkujen primääriraaka-aineiden resurssit Suomessa / GTK
Sähköauton akkujen keräys- ja kierrätysjärjestelmä / Arto Silvennoinen, Suomen Autokierrätys Oy
Litiumioniakkujen kierrätys / Akkuser
Arvokkaiden materiaalien talteenotto akuista / Antti Porvali, Aalto-yliopisto, Hydrometallurgian ja korroosion tutkimusryhmä
Business Finlandin rahoitusmekanismit ja Akkualan tulevaisuuden kehittämistoimet Suomessa / Pia Salokoski, Business Finland

kohokohtia

Suosituin